Kendo sananmukaisesti käännettynä tarkoittaa "miekan tietä". Kendon juuret ovatkin pitkällä Japanin historiassa ja samuraiden harjoittamassa kenjutsussa. Vielä keskiajalla Japanissa oli useita satoja koulukuntia, jotka harjoittivat ja opettivat miekkailua. Näistä ajoista on hiljalleen kehittynyt moderni kendo, jonka määrittely vakinaistui vuonna 1906 ja tästä laji on siirtynyt nykypäivään vain pienin muutoksin.

Kontaktilaji

Terävien miekkojen asemasta kendoharjoituksissa käytetään neljästä bambusäleestä koottua lyömäasetta, jota kutsutaan shinaiksi. Shinain lisäksi varustukseen kuuluvat takki, housuhame ja suojukset. Nämä suojaavat päätä, käsiä ja keskiruumista. Joustavan shinain ja suojavarusteiden ansiosta voidaan kendoa harjoitella turvallisesti menettämättä kuitenkaan kontaktilajin todentuntua.

Teknisesti shinaita käytetään vastustajan kanssa harjoiteltaessa todellisen miekan tavoin ja periaatteena on pyrkiä lyömään puhdas osuma vastustajan hyväksyttyihin osuma-alueisiin. Osumakohtia ovat pään keski-ja sivuosat, ranteet, kyljet ja pisto kypärän kurkkusuojukseen. Teknisen osaamisen lisäksi laji kehittää harjoittelijan henkisiä ja fyysisiä ominaisuuksia.

Graduointi

Kun harjoittelijan taidot kehittyvät, voi hän osallistua tasotesteihin eli graduonteihin. Graduointijärjestelmä on samankaltainen kuin muissakin budolajeissa. Ensin suoritetaan
kyu-asteet kuudesta yhteen, jonka jälkeen edetään dan-asteille. Erillisiä vyö -tai muita
tasotunnisteita ei kendossa pidetä päällä.